Ja keskenhän se sitten meni. Ei tosin itsestään vaan lääkkeellisellä keskeytyksellä. Ja tarkoitan nyt siis raskautta.

Ikävä kyllä ne vuodot oli johtanu kohtutulehdukseen, joka johti edelleen sikiökalvojen puhkeamiseen ja se edelleen lapsiveden menoon. Niillä viikoilla missä mentiin 14+ oli tilanne toivoton sikiön kannalta ja niinpä päädyttiin keskeyttämään raskaus lääkkeellisesti. Se tapahtui uuden vuoden aattona.

Ihan pahin suru on tässä viikon aikana jo selätetty, mutta kyllä edelleen tulee niitä hetkiä jolloin suru nostaa enemmän päätään.

Jos jotain positiivista kuitenkin voisi kertoa joka on myös saanut ajatuksia jonkin verran muualle niin hankittiin vihdoin se digijärkkäri. Canon EOS 550 D. Enemmän se mulle on, mutta kyllä mieskin on sitä into pinkeänä tutkiskellut.

Tässäpä vielä yksi hieno taidon näyte tuolla kameralla otettuna. Tais olla seuraavana päivänä siitä kun kyseinen vehje meidän kotiin saapui.

Onpa joo tässä ollut pitkä tauko. Jotenki vaan ei huvittanu kirjottaa ja niinpä tää jäi. Itse asiassa olin jo ajatellu että jätän tän koko homman mutta sitten kuitenki jotenki palasinki taas kirjottamaan. Eipä sillä sinänsä väliä kun eipä tätä mun blogia tainnut vielä kukaan oikeastaan seurata.

Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Vietettiin häät, jotka muuten onnistu mahtavasti ja vieraat viihty.

Sitte syksyllä oli paluu opiskeluiden pariin ja niitä onki kyllä riittäny koko syksyn tosi tiiviisti. Vähän liianki tiiviisti.

Nyt ois sitte joululoma ja se onki menny täysin eri tavalla kun olin suunnitellu. Suunnitelmissa oli vielä viime viikolla tehdä pari tenttiä ja sitte tällä viikolla tehdä vähän syventäviä opintoja ja siivota joulua varten ja muutenki käydä ostamassa vikoja lahjoja jnejne. Sen sijaan jäiki tentit tekemättä ja viimeset 5 päivää oon vaan maannu sohvan nurkassa. Ja niin kuin voisi luulla en ole flunssassa tai muutenkaan peruskipeä vaan raskaana. Ja ei, en kärsi järkystä pahoinvoinnista tai muusta heikotuksesta vaan kohdussa olevasta hematoomasta ja sitä myöten vuodoista ja kipeistä supistuksista. Vielä 2,5 viikkoa sitten kaikki oli niin ku pitää kunnes sitte alko tää rumba ja viime viikolla se tosiaan huipentu niihin kipeisiin supistuksiin ja lopulta yöhön sairaalassa ja uhkaavaan keskenmenoon.

Toistaseks ei kuitenkaan tuota keskenmenoa ole tullut ja tilannekin on helpottanut ja eilen ilta jo meni ilman niitä kipeitä supistuksia. Vielä ei uskalla hihkua ilosta mutta toivo on suuri että tämä vielä iloksi muuttuisi. Viikkoja on nyt siis kasassa 13.

Alkaa tosiaan tympimään tää jatkuva löhöily ja töllön ja netin toljottelu. Haluisin jo normaalielämän pariin, mutta vielä kai pitäis vähän malttaa ja katella mihin suuntaan tää menee. Tämmöstä piristävää kerrottavaa. Palailen uudestaan, nyt pitää mennä. Tai no en mä kauheasti mihinkään varsinaisesti mene, mutta joka tapauksessa keskeyttää kun tuli vähän muuta.

Onko mitään ihanampaa kuin sylissä nukkuva pieni lapsi? Mun mielestä ei.

Ajattelin näin vapun kunniaksi laittaa vähän kuvia ja kuulumisia.

Viikko on ollut pelkkiä aikaisia heräämisiä ja jostain syystä aina herään vähän liian myöhään, niin että saan vaunujen kanssa juosta bussille ja ehdin just ennen ku bussi kaartaa pysäkille. Itseasiassa 2 kertaa oon jo onnistunu myöhästymään bussista. Pitäis vissiin alkaa iltasin jo laittamaan kamat valmiiks aamua varten ni toimis lähteminen vähän kätsymmin.

Häiden puolesta saatiin nyt sitten vihdoin tehtyä päätös sen suhteen mitä ruokaa meille tulee ja mistä. Alunperin oli siis tarkoitus rekrytoida martat apuun mutta se alko sitte mennä niin hankalaks, että alettiin selvittelemään pitopalvelu vaihtoehtoja. Laitoinki useampaan pitopalveluun mailia ja kolmelta tuli tarjous. Aika monella oli jo meidän hääpäivä varattuna. Vähän sitte kilpailutettiin näitä kolmea ja tiistaina sitte päästiin lopulliseen päätökseen. Kylläpä nyt on helpottunu olo ku toi selvis!

Sitte oon vähän etsiskelly koristelumateriaalia häihin. Meillä on siis tiedossa merihenkiset häät tai oikeammin kai vois sanoa rantahenkiset (vrt.beach wedding) ja sitä varten on ollu hakusessa simpukoita. Olin jo luovuttamassa noiden suhteen ku ei tuntunu löytyvän mistään. Tai kyllähän kaikenlaisia pieniä koristesimpukoita löytyy, mutta ei isompia. Nyt kuitenki tänään vihdoin löysin ihan perus Cittarista sopivia koristesimpukoita. Laitanki tähän kuvan tähän mennessä kerääntyneistä koristelujutuista. Tosin tosta nyt puuttuu ne tänään löydetyt simpukat kun kuva on muutaman päivän takaa. Niin ja värinä tulis olemaan tommonen vaalean sininen vai onko toi vaalean turkoosi??

Cittarin pihalla oli taas kerran loimulohta myynnissä ja enhän mä päässy sen ohi millään. Tänään herkuttelinki ainaki omasta mielestäni tosi hyvällä ruualla. Tässä kuva annoksesta:

Oon muutenki nyt aivan tykästyny höyrytettyihin kasviksiin.

Vappu menee selvissä ja rauhallisissa merkeissä. Lähdetään piakkoin pojan kanssa mun yhen kaverin luo kylään. Hänellä on muutaman kuukauden nuorempi poika. Vähän siellä sitte herkutellaan ja ite väsäsin tällasen lakuhyydyke kakun tuliaisiks

Odotan jo malttamattomana että päästään maistamaan kyseistä herkkua. Ainakin tehdessä nuollut purkit ja muut leivontavälineet maistu taivaallisen ihanan lakuisalle.

Huomenna ois sitte tiedossa yhden kaverin kihlajaiskahvittelut päivällä ja siellä taas herkkuja tiedossa. No mutta, vappuna saa vähän juhlia ja herkutella.

Hauskaa vappua siis!!!

Tämä shoppailuintoilu heräsi oikeastaan lukiessani Kalastajan vaimon blogia. Aloin siis kuolaamaan noiden farkkuleggareiden perään ja nyt ne ei jätä mua rauhaan vaan mun on saatava ne. Mutta mistä!?

Voi, kuinka mä haluaisinkaan shoppailemaan. Siis vaatteita.

Ensin olin raskaana ja sillon tuli ostettua vaan äitiysvaatteita, jotka nyt ei ollu kovin kummosia. Tarjonta kun kuitenkin on aika rajallinen.

Sitten raskauden jälkeisen painon kanssa kamppaillessa ei paljon huvittanu ostaa uusia vaatteita, kun olin visusti päättänyt päästä alkuperäisiin mittoihin ja en halunnut ostaa "väliaikaisia" liian suurta kokoa olevia vaatteita.

Mutta nyt, kun oon sitte vihdoin siinä raskautta edeltäneessä painossa ja mitoissa ja nyky muotikin on kovin paljon mun makuun, ois aivan ihanaa päästä shoppailemaan. Vielä kun kesä lähestyy olis kiva saada jotain uutta. Mä oon kuitenki viimeks ostanu itselleni uusia vaatteita n. puol vuotta sitten ellei pidempääki. Ei vaan yksinkertaisesti ole ollut rahaa. Kouluun paluun jälkeen kun pienet hoitorahat romahti vielä pienemmiksi opintorahoiksi ja töitä en ole vielä tehnyt kun on ollut tossa opiskelussa ihan tarpeeksi.

Sitten kun on vielä ollut uuden talon osto, remppaa ja häätkin tiedossa, niin ei vaan kehtaa lähteä vaateostoksille kun mies joutuu muutenki mun laskuja nyt makselemaan.

Tähän asti ei oo kauheesti kirpassu tää shoppailumattomuus(onkohan tollasta sanaa olemassa?), mutta nyt alkaa jo tuntua pahalta kulkea ryysyissä.

No ehkäpä joku päivä saisin edes jotain pientä. Täytyy yrittää kytätä ale-rekkejä ja lähteä kirpparikierrokselle. Mutta sitte on vielä se aika-kysymys eli missä välissä??

Kello on taas vaikka mitä. Nyt en muista kirjotinko mutta mulla oli vakaa aikomus mennä nukkumaan ajoissa tällä viikolla eli ennen klo.00.00. Nyt kuitenki tuli vähän mutkia matkaan häiden ruokajärjestelyjen kanssa ja siinä on syy miksi mä en oo lämpimän peiton alla nukkumassa.

Meillä oli alunperin hieno suunnitelma järkätä häät kotona ja tehdä ruuat ja kaikki itse. Yllättäen tässä alkuvuodesta löydettiinki kaverin vinkin avulla kiva juhlapaikka joka sattu vielä olemaan vapaana meidän hääpäivänä ja tietysti sitte varattiin se.

Kyselin sitte martoilta alkuun tarjoiluapua hääpäiväksi ja vähitellen alettiin neuvottelemaan myös avusta ruokien tekemisen suhteen. Alusta asti se nainen johon olin yhteydessä oli jotenki nihkee, vaikka toisaalta kuitenki anto ymmärtää, että kyllä varmaan onnistuu saada heiltä apua. Joka kerta kuitenki muisti pohtia ääneen, että sillon on kyllä ihmisillä lomia ja monet on poissa kaupungista jne. Jouduin eka odottamaan 2 viikkoa vastausta tohon tarjoiluapuun, koska martoilla oli tapaaminen ja siellä piti asiaa selvittää. Sitte selvis, että eivät tee pelkkää tarjoilua, vaan haluavat sitten tehdä myös ruokia. Lähetin sähköpostilla suunnitelman ruokatarjoiluista ja se meni johonkin kadoksiin(ainakin tän yhteyshenkilön mukaan), joten lähetin saman viestin uudestaan sen jälkeen kun olin ensin kysellyt alkuperäisen viestin perään. No sitten tämä henkilö ilmoitti kysyvänsä heti tällä viikolla perjantaina jossakin tapaamisessa mihin hintaan lähtisivät tekemään ruokia ja tarjoiluapua. Yllättäen tänään olikin sitten tullut sähköposti, että eivät kuulemma voi auttaa kun ei ole tarpeeksi ihmisiä.

Kyllä mä voin ymmärtää, jos apu ei onnistu, mutta miksi siitä ei voi heti suoraan sanoa. Jotenki tosta koko hommasta paisto niin täysin läpi, että se nainen ei vaan tiennyt miten kieltäytyä ja siksi anto ymmärtää, että he voivat auttaa meitä.

Mun piti lukea tenttiin tänä iltana mutta sen sijaan oonki ettiny netistä pitopalveluita ja lähetelly ainakin 10 pitopalveluun tarjouspyyntöjä. Pahasti vaan pelkään, että onko mikään pitopalvelu enää vapaana kun ollaan niin viime tingassa kyselemässä. Toki ois voitu muutenki jo aiemmin kysellä pitopalvelusta, mutta kyllä harmittaa tuo marttojen toiminta kun viivyttelivät tota vastausta. Siitä kun ekan kerran olin heihin yhteydessä on nyt 5 viikkoa. Mun mielestä toi on aika pitkä aika.

Sori, tuli vähän sekava teksti, alkaa jo väsymys painaa.

Taidan lähteä nukkumaan. Huomenna saaki sitte kytätä sähköpostista niitä tarjouksia.

Tosiaan, tänään oli jotensakin aika hyvä päivä. Ei mikään ihmeellinen mutta kuitenki hyvä.

Kävin pojan kanssa koululla valmistelemassa yhtä ryhmätyön alustusta ja syömässä, jonka jälkeen lenkkeilin juosten vaunuja työntäen 8,5 km kotiin. Juoksu sujui kuin unelma josta saa varmaan kiittää viikonloppuna vedettyjä hiilarimääriä(karkit ja muut herkut).

Suihkussa sain todeta, että mulla oli jostain syystä tosi hyvä ja energinen fiilis. Tiedä sitten mistä tommonen kumma energiapiikki muhun iski!? Joka tapauksessa, osasin suunnata tän energian hyvällä tavalla ja imuroin ja pesin lattiat oikeen kunnolla ja pesin pyykkiäki. Vielä olis vähän tavaroita järjesteltävänä paikoilleen, mutta se saa jäädä huomiselle.

Mun tän hetkinen tavoite on mennä nukkumaan ennen klo.00.00 joka ilta. Ollu tosiaan vähän liian paha tapa valvoa ainaki yhteen jollei pidempääkin ja se kyllä tuntu ku poika kuitenki herättää viimeistään siinä seiskan aikoihin. Tosin perjantaina on tentti ja oon nyt saanu todeta(ainaki tän kevään perusteella), että mulle paras lukutekniikka on valvoa tenttiä edeltävänä yönä jonneki aamuyön tunneille jollei koko yötä lukien. On nimittäin tähän mennessä menny kaikki tän kevään tentit läpi tolla tekniikalla ja eihän sitä uskalla lopettaa?!?

Mutta nyt nukkumaan niin jaksaa sitte to-pe välisen yön valvoa.

Sainpahan kuvat lisättyä ja tuli itseasiassa laitettua yhteen postaukseen muutama lisäkuvakin.

Tää päivä on menny ihan vaan kotona pojan ja miehen kanssa. Mies tosin on vatsataudissa ja on vaan homehtunut yläkerrassa sängyssä maaten. Nukuin viime yön eri sängyssä jotta välttyisin tartunnalta ja en halunnu ottaa riskiä että mies yöllä oksentaaki mun päälle ku ei kerkee vessaan. Saattaapa olla, että ens yöki menee vierashuoneessa ku on tuo mies ollu vielä tänäänki sen verran heikossa kunnossa.

Poika on oppinu laulamaan I-ha-haa, i-ha-haa hepo hirnahtaa laulua. Tai osaa siitä vaan ton i-ha-haa, i-ha-haa kohdan ja seki menee i-a-aa, i-a-aa. Mutta on se niin vaan suloisen kuulosta.

Päivään sisältyi myös hauska piristys kun joukko pikkutyttöjä tuli myymään lehteä ovelle ja sen jälkeen kun olin harmitellut, että ei ole nyt yhtään käteistä niin yksi tytöistä kysy että millon teiän iskä ja äiskä tulee kotiin. Kylläpä huvitti ja piti vaan todeta, että mä taidan olla se äiti tässä talossa. Ei oikeen tytöt tajunneet koko hommaa, lähtivät vaan hiljasina jatkamaan matkaa. Ei siis varmaan tartte miettiä mitään kolmenkympin kriisejä kun näyttää alaikäiseltä.

Kovasti olis vielä kirjoteltavaa, mutta taidanpa nyt kuitenki lopettaa. Tulee muutenki liikaa surffailtua netissä pojan ollessa hereillä ja siitä tulee sitten kauhean huono omatunto kun toinen selvästikin yrittää saada mun huomiota. Ehkäpä palailen myöhemmin tänään kun poika on mennyt nukkumaan. Saas nähdä.

Menin poistamaan kuvia tuolta kansiosta kun en tajunnut että ne poistuu samalla noista mun postauksista. Äsken sitte vasta huomasin, että hei, mun vanhoissa teksteissä ei oo kuvia. Sain lisättyä pari kuvaa yhteen vanhaan tekstiin mutta sen jälkeen onnistuin tekemään jotain ja kuvien lisäys ei enää onnistukaan. Blaaah!!!

Nyt en jaksa alkaa taistelemaan tän ongelman kanssa. Joskus toiste sitten.