Voitteko muuten uskoa että Yksin kotona leffoja on tehty 4 kappaletta. Ne ekat kaks mä oon nähny ja kolmannesta tiesin, mutta että niitä on tullu vielä neljäski?!?!

Joka tapauksessa, ei ollu tarkoitus tässä postauksessa miettiä noiden leffojen määrää vaan kertoa mun omasta viikonlopusta. Ei siinä kyllä sinänsä mitään erikoista kerrottavaa ole, mutta on se mulle ollu iso juttu ku oon ekaa kertaa erossa lapsesta näin pitkään. Pisin aika on tähän mennessä ollu varmaan vajaa 12 h ja siihen ei oo sisältyny öitä.

Tosiaan, mies siis lähti pojan kanssa vanhempiensa luo viikonlopuksi. Perjantaina saatoin heidät junalle ja menin siitä itse jumppaan jonka jälkeen yks kaveri tuli meille kattomaan leffaa. Voin muuten kertoa, että ei oo paras idea 7 viikon herkuttomuuden jälkeen langeta syömään Kismettiä ja puolikasta purkkia(tai ehkä vähän yliki) Ben&Jerry's jätskiä. Olo oli siis järkyttävän huono nukkumaan mennessä ja sama huono olo jatku aamulla. Lisäksi kun vielä oli aivan liikaa uni velkaa niin olo oli verrattavissa järkyttävän pahaan krapulaan.

Joka tapauksessa aamupuuron syötyäni lähdin ahkerana tyttönä polkemaan 8 km matkan salille jossa kävin kahdessa jumpassa, kun kerranki oli mahdollisuus. Veto oli aivan pois ja en saanu sykkeitä nousemaan millään. Jumppien jälkeen istuskelin hierovassa tuolissa ja on suuri ihme, että en edelleen istu siinä tuolissa. Sen verran haastavaa oli saada itsensä liikkeelle mukavan rentoutuksen jälkeen.

Jotenkin kuitenkin jaksoin polkea vielä Makuunin kautta kotiin siivoamaan ennen ku kaverit tuli meille viettämään tyttöjen iltaa.

Herkkuja oli toki tarjolla, mutta mulla edelleen kuvottava olo jatku ja jäi aika vähiin herkkujen syönti kun ajatuskin melkeen sai oksun lentämään. Tähän huonoon oloon vielä lisättiin päänsärky niin olin kyllä aivan valmista kauraa sänkyä varten yhdentoista aikoihin kun viimeiset kaverit lähti. Harmittaa kyllä aivan mielettömästi, että just tolle päivälle/illalle sattu toi onneton olo.

Nukuinki sitte n.11 tunnin unet ja aamulla olo oli kuin uudesti syntyneellä. Hieman poikkeuksellisesti, erityisesti näitä viimeistä 7 viikkoa ajatellen aloitin aamuni Fazerin sinisellä johon tosin sitten lisäsin perus aamupuuron ja palan sienipiirakkaa. Leffa vielä pyörimään niin kylläpä oli mukavaa. Ruotuun palaan taas huomenna noiden syömisten puolesta. Kiloja on kuitenkin lähtenyt vähän vajaa 3 joten eipä tuo ole niin vakavaa vähän herkutella.

Vuokrasin siis kaksi leffaa: Julie&Julia ja Up-kohti korkeuksia. Nyt olen katsonut tuon Julie&Julian ja seuraavaksi alkaa pyörimään Up.

Julie&Julia sai minut miettimään tavoitteiden asettamista elämässä ja yleensäkin asioiden aikaansaamista. Musta on lähiaikoina tuntunut, että en saa mitään kunnolla aikaiseksi. Päivät menee ohi hujauksessa. Tulee valvottua aivan liian myöhään ja nukuttua siitä johtuen aivan liian vähän. Tällä yritän muka saada lisää aikaa asioiden hoitamiseen, mutta silti kaikki tuntuu olevan vähän rempallaan. Toisaalta, just tällä hetkellä elämässä on aika paljon kaikkea ja olis lähes epänormaalia jos kaikki olis kunnossa ja kohdallaan. Jotta ymmärrätte mitä tarkoitan täytyy ehkä laittaa vähän listaa kaikesta mitä tällä hetkellä on: häiden järjestäminen, miehen väitöstilaisuuden ja karonkan järjestäminen, kouluhommat(ryhmätöiden valmistelut, tentteihin lukeminen jne.), lapsen hoito, kodinhoito, itsensä hoito ja vielä vapaa-aika. Toi itsensä hoito on lähinnä sisältäny tota herkuttomuutta ja urheilun lisäämistä. Ihan kauheasti en oo ehtiny huolehtimaan rentoutuksista tai kauneuden hoidosta. Oikeastaan nyt tätä kirjoittaessa tajusin, että jotenki tällä hetkellä on niin täysin suorittamisfiilis näiden kaikkien juttujen kanssa. Oikeasti ne kuitenki on asioita joista pidän ja toi suorittaminen pilaa sen nautinnon noiden asioiden hoitamisesta. Voi kun joku voiskin antaa mulle lisäaikaa. Nyt ei ois kyllä haittaa esim. isovanhemmista jotka asuis samassa kaupungissa. Ois edes lapsenhoitoapu lähempänä.

Ja sitte sitä miettii tän bloginki tarkoitusta. Olispas kiva jos tän kanssa olis joku semmonen järkevä tarkoitus ja tavoite niinku siinä Julie&Julia leffassa sillä Juliella. Niille jotka tätä leffaa ei oo nähny niin idea oli siis semmonen, että tää Julie päättää kokata 365 päivässä tän Julian ruuanlaittokirjan 524 reseptiä. Mutta mä en nyt vaan keksi mitään tommosta hienoa tavoitetta mistä voisin kertoa. Ehkäpä laitan tän asian nyt korvan taakse ja mietintä myssyyn ja hyvällä tuurilla keksin jonkun hienon tavoitteen josta tää blogi sitte ois.

Tästä pääsenkin hyvällä aasin sillalla blogiin jota olen seuraillut.(Oikeastaan nykyään tulee seurattua aika montaakin blogia ja tää on vaan yks niistä). Eli siis Jutta Gustafsbergin blogi Body Fitness Masters-kisaan valmistautumisesta. En siis itse ole erikoisemmin kiinnostunut tuommoisista kisoista tai yleensäkään body fitness saatikka sitten kehonrakennus kisoista tai jutuista muutenkaan. Jutan blogiin päädyin MTV3:n viihdesivuston kautta ja jotenki oon sitte vaan jääny seurailemana sitä blogia. Mä satun olemaan aika utelias ihminen niin musta on kiva katsella kuvia Jutan dieetin edistymisestä jne. Nuo Body Fitness Masters-kisat oli eilen ja Jutta voitti joten hyvin onnistui valmistautuminen kisaan. Täytyy kyllä arvostaa päättäväisyyttä ja itsekuria jota tuommoiseen kisaan valmistautuminen vaatii. Mulle on ollu todellinen suoritus pitää tää 7 viikkoa herkutonta ja itse asiassahan ihan 100 % herkutonta ei nytkään ole elämä ollut. Mutta siis kuitenkin hillitä itseni herkkujen syömisen kanssa ja pysyä kohtuudessa. Jutta kuitenki dieettas 5 kuukautta ja siihen ei mahtunu herkun herkkua tai muutenkaan repsahduksia edes normi ruuan suhteen. Mutta kun on motivaatio korkealla niin sitähän pystyy mihin vaan, eikö!?

Nyt mä taidan palata sohvan nurkkaan joka on tossa metrin päässä. Ehkäpä sitä ehtis kävästä vielä lenkilläki ennen ku lähden hakemaan miestä ja lasta asemalta. Heipsis!